Sanasto

Elastomeeri

Sana elastomeeri määritellään seuraavasti: polymeeri, joka venyy vähintään kaksinkertaiseksi ja palautuu nopeasti alkuperäiseen muotoonsa, kun venymän aiheuttanut voima poistetaan.

Kumit kuuluvat elastomeereihin. Esimerkkejä käyttämistämme elastomeereistä ovat mm. NBR, FPM (FKM, Viton™), EPDM, Silikoni (VQM, Q, MQ).

Kestomuovi

Kestomuovit muodostuvat pitkistä polymeeriketjuista, jotka sitoutuvat toisiinsa heikoilla sidoksilla. Lämmitettäessä polymeeriketjut pääsevät liikkumaan toistensa lomitse. Tämä termoplastinen ominaisuus mahdollistaa kestomuovien uudelleenmuotoilun. Lämmitettäessä termoplastit pehmenevät vähitellen. Hyviä ominaisuuksia ovat mm. isot sarjat alhaisine hintoineen, kemiallinen kestävyys ja kierrätettävyys.

Esimerkkejä käyttämistämme kestomuoveista ovat mm. PTFE, PA, POM, PEEK, PE-LD, PE-HD. Osa näistä kuten PTFE ja PA luokitellaan teknisiksi muoveiksi. Ominaista teknisille muoveille on lujuus, läpinäkyvyys, kemiallinen kestävyys tai pieni kitka, joita hyödynnetään mm. koneissa.

Kertamuovit

Kertamuoveja ei voida jälkikäteen muovailla, vaan lämmitettäessä riittävästi kertamuovien polymeeriverkot hajoavat alkuaineiksi. Esimerkkinä käyttämästämme kestomuovista on polyuretaani.

Polymeeri

Polymeeri on molekyyli, jossa useat pienet molekyylit eli monomeerit ovat liittyneet toisiinsa kemiallisin sidoksin katalyyttien vaikutuksesta prosessissa, jota kutsutaan polymeraatioksi.

Muovi on yhden tai useamman polymeerin seos, johon on lisätty tämän ominaisuuksia parantavia aineita. Kumi on polymeerien seos, jossa polymeeriketjujen lisäksi on ketjujen välisiä sidoksia. Myös kumin ominaisuuksia parannetaan lisäaineilla (lämmönkesto, UV-kesto ym).

Shore-kovuus

Shore-kovuudella kuvataan pehmeiden aineiden, kuten elastomeerien ja kumien kovuuksia. Shore-asteikoita on kolme; ShoreA (kumit 20-100), ShoreD (kovat kumit) ja ShoreOO (solu- ja sienikumit). Käytämme pääsääntöisesti A-asteikkoa.

Vulkanointi

Vulkanointi on osa kumin valmistusprosessia, jossa raakakumin eli kautsun molekyylit silloitetaan rikin ja lämmön avulla toisiinsa kemiallisin sidoksin. Raakakumi muuttuu vulkanoinnin seurauksena kovemmaksi (polymeeriketjut takertuvat toisiinsa tehokkaammin), kestävämmäksi ja paremmin kemikaaleja sietäväksi. Ylilämpö voi aiheuttaa joillekkin elastomeereille jälkivulkanoinnin, joka ei ole hyväksi materiaalin ominaisuuksille. Samalla kumin pinta tulee sileämmäksi ja sen tahmeus vähenee. Vulkanoimaton kumi murenee helposti, UV-säteily nopeuttaa prosessia entisestään.